Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

 

Siis vieläkö on niitä miehiä, jotka kuvittelee, että on olemassa yksinkertaisia ja helppoja naisia?”

 

Kesäkuussa 2016 Lumperon kesäteatterinäyttämöllä ensi-iltansa saa varta vasten lumperolaisille kirjoitettu komedia Ja Jumala loi naisen. Saarijärvellä kanta-esityksenä nähtävä näytelmä on peräisin jo neljättä kertaa Teatteri Lumperoon ohjaavan Kirsi Sulosen kynästä.

 

Teksti hyödyntää teatterin vahvojen ja taitavien naisten kaartia unohtamatta mieskonkareita sekä passittaen lavalle myös uusia kykyjä.

 

Sulosen aiempien kesäteatteriohjauksien mukaisesti Lumperossa ei tänäkään vuonna tarjoilla ajatuksetonta, kohelluksentäyteistä puskakomediaa. Luvassa on itseironista, rakkaudella tehtyä naiseuden, naisten huonon itsetunnon ja alemmuudentunteen ruodintaa. Ja Jumala loi naisen on terävää satiiria, jossa miehetkään ei täysin säästy kritiikiltä.



Ja Jumala loi naisen kertoo kuuden naisen taistelusta omien kriisiensä keskellä. Kuka taistelee kilojensa kanssa, kuka ruuhkavuosien aiheuttaman syyllisyyden, kuka näivettyvän avioliiton, ammatillisen epävarmuuden, yksinäisyyden, vanhenemisen tai kuka menettämisen pelon kanssa. Ritva Ala-Kypärä perustaa kuntoutuskeskuksen huonosta itsetunnosta kärsiville naisille. Naiset vetolaukkuineen saapuvat laihtumaan, eheytymään ja voimaantumaan sekä etsimään naiseuden ydintä. Kurssin aluksi kartoitetaan ongelmakohdat ja naiset saavat kurssien aikana valmennusta myös kunto-ohjaaja ”Karju” Kentulalta ja business-guru Kari Melasvuolta. Kurssien vetäjällä, Ritvalla, tosin on oma kaappi täynnä luurankoja eikä kurssille osallistuvat naisetkaan saavuta tavoitteitaan ennen kuin keksivät mitä todella haluavat.

 

Kukaan ei myöskään kertonut, että täydellinen parantuminen naiseuden piinasta on mahdotonta, sikäli kun Jumala vähän mokasi luodessaan naisen.



Lämmin ja hauska, musiikkipitoinen näytelmä puraisee satiirillaan jokaista katsojaa ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta.



Beige on mun väri. Beigessä on se hyvä puoli, että pystyy hetken pitämään taukoa mitä tahansa betoniseinää vasten eikä kukaan huomaa. Harmaassa puvussa taas voi mennä hetkeks makaan asfaltille, kun elämä tuntuu ylivoimaiselta, eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota.”

 

Mä tykkään syödä. Ja sit mä aina päätän, että mä alan laihikselle, ja vedän himona kuukauden jotain pussikeittoo ja lankutan henkihieverissa, ja sitte menee hermot ja mä vedän pussillisen sipsejä, teen vuohenjuustopiirakkaa, juon pullollisen punkkua ja siinä sitä taas ollaan.”

 

Kyllä minä ajattelen, että olen kaunis. Jokainen ryppy on tarina eletystä elämästä. Hyviä ja huonoja muistoja kehossa kuin kartassa teitä ja ojia. Mutta kukaan ei enää tätä karttaa tutki, kukaan ei kulje teitä eikä kahlaa ojia, kukaan ei ihastele maiseman kauneutta, eikä näe pinnanmuotojen vaihtelun arvoa. Hankalasti kuljettavaa maastoa, aarniometsää, unohdettu kaupunki, kuoleva kylä. Se minä olen. Jättömaata.”

 

 

Ensi-ilta Teatteri Lumperossa 18.6.2016

 

Katso muut esitysajat täältä.

 

 

Yhteistyökumppanina kylpylähotelli Summassaari www.summassaari.fi

 

 

Jaa meidät sosiaalisessa mediassa